Osa 14 | Empire-kävelyllä

Empire-kävelyllä

Empirekaupunki on Vanhan Porvoon ohella kiistämättä yksi Porvoon merkittäviä vetovoimatekijöitä. Vaikka alue on vuosikymmenten saatossa kokenut melko suuriakin muutoksia ja uudisrakentaminen on syrjäyttänyt monelta osin vanhaa rakennuskantaa, on Porvoon empirekaupunki silti yksi Suomen parhaiten säilyneitä kokonaisuuksia. Turussa ns. Turun tauti tuhosi 1960 ja 70-luvulla suuren määrän kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa, eikä Turun alkuperäisestä empirekaavasta ole nykypäivänä enää paljonkaan jäljellä. Myös Hämeenlinnan puukaupunki katosi suurelta osin 1960-luvun suuren purkuvimman aikana.

Porvoossa empirekauden säännöllinen ruutukaava on säilynyt varsin hyvin, mutta rakennuskanta on uusiutunut huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Alkuperäistä rakennuskantaa on säilynyt alueella lähinnä pirstaloituneina keskittyminä. Empirekaupunginosan parhaiten säilyneet kokonaisuudet sijaitsevat Aleksanterinkadun, Lukiokadun ja Jokikadun varrella.

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, Linsén Natalia, 1888-1911, Historian kuvakokoelma

Porvoon empirekeskustan kaavoitus on nostettu esiin keskustan kehittämisen yhteydessä ja siihen liittyviä päätöksiä voi olla lähiaikoina edessä. Alueen voimassa olevat asemakaavat ovat rakennusoikeudeltaan varsin runsaita ja sallisivat monille tonteille reilusti lisärakentamista. Tähän asti uudisrakentaminen on kuitenkin ollut maltillista, mutta muuttuuko tilanne, kun keskustan rakennuspaineet kasvavat? Kaupunkisuunnittelun tekemän alustavan kartoituksen pohjalta on esitetty, että alueelle voidaan rakentaa uusia asuntoja, laajentaa nykyisiä ja lisätä kerroksia.

Alueen rakennuskannasta on tehty vuonna 2014 kattava inventointi, jonka alkusanoissa todetaan mm. seuraavaa:

”Taloudelliset intressit ja keskustan kehittämispaineet voivat uhata rakennuskannan säilymistä”.

Tämä tiivistää hyvin nykyhetken ristiriidat ja ongelmakohdat. Kaupungin pitää toisaalta laajentua ja kehittyä pysyäkseen elinvoimaisena. Keskustan elävyydelle on olennaista, että riittävä ihmismassa käyttää sen palveluita. Vaakakupin toisella puolella on kuitenkin ainutlaatuinen historiallinen kaupunkikokonaisuus, joka ei välttämättä kestä kovin suuria rakenteellisia muutoksia, ilman että sen luonne muuttuu peruuttamattomasti. Empirekaupungin sisältä löytyy jo tällä hetkellä useita esimerkkejä muutoksista, jotka ovat vaikuttaneen alueen identiteettiin ja pihapiirien tunnelmaan.

Korttelissa 36, Rauhankadun ja Aleksanterinkadun kulmaukseen sijoittuvat, 1800-1900 luvun vaihteen uusrenesanssi tyyliset puutalot saivat noin 10 vuotta sitten parikseen sisäpihan vastakkaiselle kulmalle rakennetun, muusta rakennuskannasta varsin räikeästi poikkeavan modernin paritalon betonimuureineen ja autoluiskineen. Sisäpihalla oleva uudisrakennus on yksi esimerkki siitä, miten rajusti vanhan pihapiirin henki voi muuttua kyseenalaisen suunnitteluratkaisun myötä.

Toinen, hillitympi esimerkki löytyy Korttelista 37. Kaivokadun ja Aleksanterinkadun kulmauksessa sijaitseva 1990-luvulla rakennettu taloryhmä lainaa tyylillisesti empirekaupungin puutalojen ulkoasua. Talot on myös sijoitettu tontin laidoille, siten että keskelle jää suuri sisäpiha. Vaikka pihatilaa onkin pyritty säästämään autoilta sijoittamalla autopaikan maan alle kellariin, on suuri osa pihasta kuitenkin asfaltoitu, ja pihan keskellä sijaitsevat autorampit vievät suuren osan käytettävissä olevasta oleskelutilasta. Vaikka pihalle on osoitettu pienet oleskelupaikat ja leikkialueet, on nykyratkaisun viihtyisyys ja käytettävyys kuitenkin jotain ihan muuta kuin mitä alkuperäisen empirekorttelin sisäpihoilla saattoi kokea.

***

Järjestin sunnuntaina 5.11. kävelykierroksen empirekaupunkiin, missä joukko päättäjiä ja asukkaita sai tutustua alueen hyviin ja huonoihin puoliin asiantuntijoiden avustuksella.

Kävelykierroksen osanottajia korttelin 40 sisäpihalla. Kuva. M. Varpio 2017

Kävelykierrokselle osallistui noin 25 henkeä, joista puolet oli luottamushenkilöitä eri lautakunnista ja muista toimielimistä (erityisesti kaupunkikehityslautakunta ja rakennus- ja ympäristölautakunta olivat hyvin edustettuina). Asiantuntevina oppaiksi olimme saaneet rakennustutkija Juha Vuorisen Porvoon Museosta ja kaavoittaja Pekka Mikkolan Porvoon kaupungilta. Kävelyreitti oli suunniteltu niin, että se antaisi mahdollisimman hyvän läpileikkauksen empirekaupungin historiasta, rakennuskannasta ja pihapiireistä. Reitin ensimmäinen kohde oli kortteli 40, joka on Porvoon parhaiten säilynyt empirekortteli. Muut korttelit (36, 37, 43, 47, 48, 53 ja 66) sisälsivät eri typpistä rakennuskantaa alkaen 1800-luvun loppupuolelta aina 2000-luvulle asti. Eri tyyppiset ratkaisut herättivät kiitettävästi keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa: "Mikä on modernin ja perinteisen suhde?", "Kuinka paljon tyylillisesti erilaista rakentamista kortteli kestää ilman että sen identiteetti muuttuu?", "Miten sisäpihan käsittely vaikuttaa sen käytettävyyteen ja viihtyisyyteen (ihmisille vai autoille)?", "Kuinka 1970-luvun kerrostalorakentaminen istuu empirekaupungin ilmeeseen ja miten se vaikuttaa alueen imagoon?" jne. Esiin nostettiin myös Porvoon empire-alueen ainutlaatuisuus, koska alue on kiistämättä yksi parhaiten säilyneistä koko Suomessa ja meillä on velvollisuus huolehtia siitä.

Tapahtuman yhtenä tavoitteena oli lisätä vuorovaikutusta asukkaiden ja päättäjien välillä. Siksi olikin mukava huomata, että moni alueen asukas osallistui tapahtumaan ja myös avoimesti esitteli omaa asuinympäristöään ja pihapiiriään asiantuntevasti ja selvästi ylpeänä omasta kaupunginosastaan. Kaupunkilaisten kuuleminen ja alueen omakohtainen näkeminen ja kokeminen luovat hyvää pohjaa keskustelulle, mitä empire-kaupungista ja sen kehittämisestä tullaan käymään.

Kävelyreitille sijoittuvista kortteleista on tehty vuonna 2014 kattava inventointi, johon voitte tutustua seuraavista linkeistä:

Korttelit 5-22 | Korttelit 23-39 | Korttelit 40-66

Kävelykierroksen reittikartta, M. Varpio, 2017